Kieli ja identiteetti

Metsäsuomalaiset olivat lähinnä Savosta 1570-luvulta lähtien Keski-Ruotsin metsiin vaeltaneita kaskenpolttajia, joiden elinalue entisillä asuinsijoilla kävi ahtaaksi. Heidän muuttoaaltonsa kesti noin sata vuotta. Koska Suomi kuului tuolloin Ruotsin valtakuntaan, metsäsuomalaiset eivät olleet siirtolaisia, vaan he muuttivat omassa maassaan kaukaiseen maakuntaan. Seuraavan polven metsäsuomalaisista osa siirtyi Norjan puolelle. Vasta C. A. Gottlund toi 1800-luvulla metsäsuomalaiset tutkijoiden tietoisuuteen. Viimeinen Ruotsin puoleinen suomen puhuja kuoli 1980, Norjan puoleinen 1967. Metsäsuomalaisten vanhoilla asuinalueella suomen kieli näkyy lähinnä paikannimistössä.

Ruotsinsuomalaiset ovat toisen maailmansodan jälkeen pysyvästi Ruotsiin muuttaneita suomalaisia ja heidän jälkeläisiään. Suuren muuton aikaa olivat 1960- ja 1970-luku, jolloin naapurimaasta etsittiin parempaa taloudellista asemaa. Suomalaiset asettuivat varsinkin Tukholman ja Göteborgin seudulle sekä Keski-Ruotsin suurille teollisuuspaikkakunnille.

1960- ja 1970-luvuilla osa ruotsinsuomalaisista luopui suomen kielen käytöstä ja kielsi suomalaisen identiteettinsä. Taustalla oli halu samastua ruotsalaiseen valtaväestöön; varhaisissa muuttajissa oli runsaasti sosiaalisesti syrjäytyneitä, joihin ei haluttu samastua. Toisaalta monet suomalaiset tunsivat myös alemmuutta ruotsalaisia kohtaan ja häpeilivät suomalaisuuttaan.

Suomalaisille kehitettiin omakielistä kouluopetusta ja palveluja varsinkin 1980-luvulla. Vuonna 2000 voimaan tulleen lain mukaan suomi kuuluu Ruotsin kotimaisiin vähemmistökieliin. Viime vuosikymmeninä suomen kielestä on tullut ruotsinsuomalaisille keskeinen kulttuuriarvo. Ensimmäisen ja toisen polven ruotsinsuomalaisia on lähes 450 000.

Tornionlaaksolaiset muodostivat kielivähemmistön vuonna 1809, kun Suomi erotettiin Ruotsista ja liitettiin Venäjään. Siihen asti yhtenäinen Tornionlaakson kielialue jaettiin kahtia, ja Tornion- ja Muonionjoen länsipuolella sijaitsevat suomenkieliset alueet jäivät Ruotsille. Tornionlaaksonsuomi on saanut nimekseen meänkieli. Sille on kehittymässä oma kirjakielensä. Myös meänkielellä on Ruotsissa kotimaisen vähemmistökielen asema.

Meänkielisen Pajalan elämästä kertoo Mikael Niemen romaani Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Meänkielen tutkijan mukaan romaanissa (seuraava näyte meänkielellä) ”kakskielisyys ja alienasjuuni käsitelhään hymuristisesti ja herkkäluontoisesti, joka tarjoaa lukijan identtifieeramhaan henkilöitten kansa, yhteisymmärryksheen, vastarinthaan ja osanothoon. Sillä tavala kirja vaikuttaa nostamalla aliesjuunin ja kielelisen ja kylttyyrisen stigman hyväksytyks osaks sosiaalisesta arkipäivästä.”