Hengenmiehiltä
Caickist pydhistä.
CHriste mailman wapattaia
Ja caickein Ihmisten lunastaia
Sijhen ilon meitä wedhä
Jong pyhäs nyt saauat nähdä.
Cuckin oli meit wikapää
Mutta meidhän synnit maxoit sää
Sijs caicki vluos walitut
Pyhäis sekän sinä talutit.
Yxi rutto meihin tarttui
Jota eij pyhki pois taittu
Sijnä sijs omal kädhelläs
Pesit sen pois sun werelläs.
Entisen tauan wielä pidhät
Syndisist teed cansat pyhät
Ne quin tääl synnis eläuät maas
Saatat sinä ylös taiuas.
Me quin täällä wiel matelem
Sun pyhäis pääl aiatelem
Quinga he nyt wapatetan
Wiauast iolla me rascatetan.
O HERra meitä auttele
Ja pyhäis iouckon saattele
Anna sitt alanomaisest
Cansas pysy ijancaickisest.
Suo HERra mitä me pydhäm
Poias cautta hengen pyhän
Quin yx iket colminaisudhes
Ja hallitzet ijancaickisudhes.
Jaakko Finnon virsikirja 1580-luvulta
Uusi laitos, toim. Pentti Lempiäinen, SKS 1988
Pyhien yhteys
Pyhäinpäivänä eli Pyhäin miesten sunnuntaina suuntautuvat askeleemme kirkkomaalle poismenneitten rakkaittemme haudoille. Me koristamme ne kaipauksen kuihtumattomilla kukkasilla ja rakkaitten muistojemme seppeleillä. Mutta pyhäinpäivänä me emme saa jäädä katsomaan syksyn myrskyn tuivertamaa hautakumpua, vaan meidän on nostettava katseemme ylös, sillä rakkaamme ei ole alhaalla, vaan ylhäällä ja lähellämme. Hän on nytkin lähempänä kuin haudalla seistessämme osasimme aavistaa.
Pyhäinpäivä puhuu lohduttavaa kieltä kuoleman voitosta ja elämän katkeamattomuudesta. Jeesukseen uskovalle kuolema ei ole olotila, vaan ohut, elämäntien poikki vedetty synkkä verho. Sen tummassa varjossa seistessämme meitä voi peloittaa, mutta verhon avauduttua edessämme onkin kirkas paratiisi. Silloin me näemme, että tie on sama kuoleman verhon kummallakin puolella. Se on Jeesus-tie.
Rakkaamme, jotka ovat meidän edellämme siirtyneet verhojen toiselle puolelle, näkevät meidät, jotka taivallamme vielä täällä alhaalla vaivojen maassa. He seuraavat meidän juoksuamme niinkuin katselijat alhaalla areenalla kilpailevia urheilijoita. He rukoilevat puolestamme. He iloitsevat iloissamme ja itkevät, kun meillä on murheita ja tuskia. He näkevät meidät, vaikka me emme näe heitä.
Mutta maan päällä vielä vaeltavien yhteys taivaassa oleviin pyhiin ei rajoitu yksin poismenneisiin omaisiimme ja ystäviimme. Me olemme yhtä kaikkien pyhien kanssa, Aabrahamin, Mooseksen, Daavidin, Jesajan, Johannes Kastajan, Pietarin ja Paavalin kanssa. Yhtä läheisiä ovat meille Laestadius, Ruotsalainen ja Hedberg ja kaikki erinimiset kristityt. He kaikki ovat veljiämme ja ystäviämme, joiden kanssa saamme tuntea salattua yhteyttä hiljaisina hetkinä, kuten Raamattu sanoo:
”Te olette käyneet – taivaallisen Jerusalemin tykö, kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaassa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon tykö ja seurakunnan tykö – ja täydelliseksi tulleiden vanhurskaiden henkien tykö”, Hebr. 12:22,23.
Ensio Lehtonen: Juhlapäivät – kuvia ja sanoja kotien juhliin. Kuva ja sana 1965
