Räyhähenki
Tarinoissa räyhähenki on usein leikkisä ja herjaava, joskus pelottavakin. Räyhähenki tekee sitä mikä normaalissa elämässä on kiellettyä. Se pilkkaa, kiusaa ja nolaa sitä loukanneen ihmisen. Se vastaa kysymyksiin koputuksilla ja härnäykseen mellastuksella. Se sottaa, likaa ja saastuttaa ruokatavaroita. Se lennättää lantaa, tuhkaa, hiekkaa, ulosteita, esineitä ja jopa eläimiä ruoka-astioihin.
Pirun asuinpaikka talossa on tavallisimmin uunin päällinen. Uuni oli perinteisesti myös suojaavan kodinhaltijan oleskelupaikka. Näin piru pahana henkiolentona syrjäytti haltijan. Piru saattoi myös asustaa vintillä tai paikassa, jonne vihamielinen noita oli piilottanut taikapussinsa.
Hahmot
Pirun henkilöllisyys oli epämääräinen. Joskus se väitti olevansa demoni, joskus hyvä henki. Piru esiintyi myös itsenäisenä tautidemonina, pahan aiheuttajana, poltergeistina ja tietäjä-noidan apuhenkenä. Suomalaisessa mytologiassa pahoja uskomusolentoja pirun ja vainaja- ja kummitusolentojen lisäksi olivat: syöjätär, kivutar, louhi, tuoni (tai marta), hiisi, liekkiö, näkki, ajattara (ajatar), para, painaja, kapeet ja menninkäiset. Pirulle ei myöskään metamorfoosi ollut mahdotonta.
Keskiaikainen kristillinen paholaisusko ja ikivanhat suomalaiset haltija-, tietäjä-, kalma- ja vainajakäsitykset yhdistyvät suomalaisissa pirun hahmoissa. Piru ei edusta kuitenkaan äärimmäistä pahuutta kuten kristillisen mytologian paholainen. Sen hyvyys tai pahuus on kiinteästi sidoksissa ihmisen omaan toimintaan.
