Kieli ja identiteetti

Olemme kielitaitoista kansaa: lukion käyneet suomalaiset osaavat yleensä suomen ja ruotsin kielen lisäksi ainakin kahta vierasta kieltä. Vieraita kieliä myös käytetään yhä enemmän niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Erilaisissa käytännön tilanteissa on ratkaistava, millä kielellä esitelmä pidetään, millä kirjoitetaan yliopistollinen lopputyö tai millä kielellä lapset saavat koulusivistyksensä. Useimmiten oman äidinkielen vaihtoehtona nähdään englanti.

Ääninäyte:

	Sulje Tiina Koivisto, 18, Karttula

Englannin vaikutus on niin voimakas, että sitä on alettu pitää jopa uhkana suomen kielelle. Tärkeää onkin nähdä ero seuraavien käsitteiden välillä:

Äidinkieli on tunteiden ja ajattelun kieli. Sen tasapainoinen kehitys on tärkeää yksilön tunne-elämän kasvulle.

Kansalliskieli on se kieli, jolla on luotu ja luodaan kansan yhteistä kulttuuria. Kansalliskieli on myös poliittinen käsite: se tarkoittaa kielilaissa asemaltaan kansalliskieliksi vahvistettuja, yhteiskunnan virallisia kieliä. Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi; ruotsinkielisiä on noin 280 000.

Lingua franca on kansainvälisen yhteydenpidon kieli, joka suomalaisille yleensä on englanti. Vaikka se on tärkeä, se on silti vain väline, eikä sille pitäisi antaa äidinkielelle ja kansalliskielille kuuluvaa asemaa.

Suomessa on aina puhuttu monia kieliä, ja Suomessa on myös elänyt rinnakkain useita etnisiä kulttuureja. Saamelaiset ovat Suomen alkuperäisväestöä; saamen kielen asemasta on säädetty erikseen vuonna 1991 saamen kielilailla. Romanin ja viittomakielen asema on turvattu erityisin säädöksin perustuslaissa. Eri aikoina Suomeen on tullut myös venäläisiä, juutalaisia, tataareja ja muita etnisiä ryhmiä.

Eurooppalaisittain Suomen ulkomaalaispolitiikka on kuitenkin ollut ankaraa, ja vasta 1990-luvulla Suomi otti ison harppauksen kohti monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta. Nykyisin suurimmat maahanmuuttajien ryhmät ovat venäläiset (noin 24 000 puhujaa) ja virolaiset (noin 13 000 puhujaa). Helsingin seudulla on kouluja, joiden oppilaista joka viidennellä on maahanmuuttajatausta ja joissa oppilaat puhuvat yli 20 eri äidinkieltä.

Yhä enemmän on myös Suomessa syntyneitä ja kasvaneita maahanmuuttajien lapsia. Heidän identiteettiään määrittävät sekä vanhempien etninen tausta että suomalainen kulttuuri.

Jotta ymmärtäisi suomalaisten suhdetta omaan kieleensä ja joskus lähes tunteenomaisia reaktioita ruotsin kieltä kohtaan, on tunnettava, miten suomen kielen asema kohosi 1800-luvulla. Silloin suomen ja ruotsin keskinäistä asemaa pohdittiin ennen muuta Lauantaiseurassa ja Snellmanin kirjoituksissa. Suomen kielen asemasta tuli kansakunnan kohtalonkysymys. Historian kulku oli toiminnastaan tietoisen etujoukon, fennomaanien vastuulla. Suomen ja ruotsin kielen välinen kieliriita jatkui yliopistossa 1930-luvulle asti.