Sivistyneen puhekielen vakiinnuttaminen oli tärkeää 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Koulutetut suomenmieliset käyttivät kirjakieleen pohjautuvaa yleiskieltä riippumatta siitä, oliko heidän kotitaustansa suomen- vai ruotsinkielinen. Sama tapa levisi myös vähemmän koulutetun väestön keskuuteen. Aina 1960-luvulle asti virkamiehet, opettajat sekä myös osa kaupan alan ihmisistä ja käsityöläisistä pyrkivät puhumaan norminmukaista yleiskieltä, mitä pidettiin merkkinä yhteiskunnallisesta valveutuneisuudesta. Kaunokirjallisuudessa tästä hyvän esimerkin tarjoaa räätäli Halme Väinö Linnan romaanissa Täällä Pohjantähden alla.
Huolitellun, kirjakieltä mukailevan puhekielen käyttöä tuki 1800-luvulla se, että suuri osa sivistyneistöstä oli kotikieleltään ruotsinkielisiä. Se opetteli suomen kielen oppikirjoista, kieliopeista ja sanakirjoista. Myös pääkaupunki Helsinki oli alkuaan ruotsinkielistä aluetta, ja siksi siltä puuttui oma suomenkielinen murrepohja. Niinpä kielenhuollon normien ulottaminen puhekieleen oli ymmärrettävää.
Nykyään normitettu yleiskieli kuuluu ennen muuta virallisiin ja julkisiin puhetilanteisiin. Television tai radion uutisten lukijan odotamme käyttävän huoliteltua yleiskieltä, ja jos poliitikko käyttää julkisessa esiintymisessään omaa kotimurrettaan, hän tekee sen varmasti tietoisesti. Osa suomalaisista käyttää huoliteltua puhekieltä myös epämuodollisissa tilanteissa esimerkiksi oman perheen kesken tai ystävien kanssa. Tällainen puhetapa on kuitenkin nykyään harvinaista. Tyypillisiä tällaisen puheen piirteitä ovat ts-yhtymä (itse, katso, metsä) ja d t:n heikon asteen vastineena (meidän, äidin).
Suuri osa suomalaisista käyttää nykyään niin neutraalia kieltä, että sitä voi pitää yleissuomalaisena. Tällaiseen puheeseen kuuluvat piirteet ovat tavallisia kaikkialla Suomessa, ja ne ovat yleisiä sekä naisten että miesten puheessa kaikissa ikäryhmissä. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi passiivimuoto monikon ensimmäisessä persoonassa (me juostaan), yksikkömuoto monikon kolmannessa persoonassa (ne tuli) sekä i:n puuttuminen sellaisissa sanoissa kuin punanen tai hyppäs.
Ääninäyte:
 |
|
|
||
|
|
|
||
|
|
|
Eeva Kuitikka, 18 ja Toni Monola, 18, Savitaipale