Kieli ja identiteetti

Murteet tulivat 1990-luvulla hyvin suosituiksi. Innostus on nähty vastapainona maapalloistumiselle ja Euroopan unionille: oma tausta ja kotiseutu tarjoavat vertauskohdan kansainvälisyydelle, vieraskielistymiselle ja angloamerikkalaiselle kulttuuri-imperialismille.

Murteiden renessanssi on tuottanut runsaasti murresanakirjoja, paikallislehtiä, juttukokoelmia, mainoksia sekä murteelle käännettyjä tai murteella kirjoitettuja sarjakuvia. Niiden arvellaan lisäävän lukijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistavan heille tärkeitä arvoja ja asenteita.

	Sulje Esimerkiksi kaikille tuttu Aku Ankka katselee pilvistä taivasta ja toteaa peräpohjalaismurteella: ”Molkhaankos se ny taihvaan tälläsi. Noh, meitä ei tuomoset klunkut pölätä.” Veljenpojilleen hän suuttuu Oulun murteella: ”Päntiönnäänkö tootta siinä kihinäämäsä? Painukaa jalakoihinna.” Etelä-Pohjanmaan murteella Aku tekee ravintolassa tilausta: ”Ny ei nuukaalla eikä liioon pluutata! Törsäämmä minkä eherimmä.” Savon murteella hän kommentoi keittokirjaa: ”Onpahan tehneet monjmutkasen resetin! Vaekka paljohan tästä pystyy noheva ankka oekasemmaannii!”

Jopa uskonnollisia tekstejä, esimerkiksi katekismus ja jouluevankeliumi on käännetty murteille.

Murresanakirjojen esipuheissa kielen ja identiteetin suhde kuvataan usein hyvin kokonaisvaltaisesti, jopa niin, että maisema muovaa kulttuurin, mentaliteetin, murteen ja vieläpä ihmisen fyysisen olomuodon. Etelä-Pohjanmaan murteen sanakirjassa tätä luonnehditaan näin:

”Pohojalaanen on luonteheltansa tasaanen ja jäyhä niinku tämä lakeus. – – Siinä missä savolaista väännetään aidantolppaan nojaten ja turisteille venkoillen, puhutaan eteläpohjalaista hitaasti, harvakseltaan ja itsetietoisesti. Ota noin harteiden levyinen haara-asento ja työnnä lantiota ja vatsan seutua hieman eteenpäin – – Eteläpohjalainen murre on leveää, mikä tarkoittaa pitkiä vokaaleja ja tiettyjä muutoksia vokaaliyhdistelmissä.”

Ääninäyte:

	Sulje Ville Kuoppala, 17, Ylihärmä

Murretta käytetään monesti huumorin välikappaleena. Paikoin ainakin sarjakuvien murteellisissa käännöksissä jopa mässäillään murteella, tavallaan koetellaan murteen rajoja, niin että lopputulos on kaukana arkisesta murrepuheesta. Sama piirre näkyy murteille käännetyissä Raamatun teksteissä.

	Sulje Jeesus-lasta voidaan näissä teksteissä kutsua mukulaksi siksi, että se luo puhekielisen vaikutelman, vaikka murteissa ilman muuta uskonnollisessa yhteydessä puhutaan lapsesta. Jouluevankeliumin tapahtumat voivat sijoittua Raavirin kaupunkiin, vaikka Daavid-nimi murteissa on Taavi tai Taavetti. Kun evankeliumissa puhutaan viidestä leivästä ja kahdesta kalasta, sanotaan Turun murteessa viis kyrsä ja kaks appora; kyrsä ’hapan reikäleipä’ ei kuulu Lähi-idän kulttuuriin.