Yövieraan loukkaaminen

"Lekki Pikkaraisen torppa on 5-6 kilometrin päässä Hoilolasta. Lekki on 214ehkä joku lisänimi. Pikkarainen on sukunimi. Lekin vaimon levan tunnen ja Lekin pojan Pekan ja toisen pojan lisakin, joka asuu nykyisin Helsingissä. Kertoja ja leva olivat kasvikumppaneita. Pikkaraisen torpalle oli tullut mustalaisia ja olivat pyytäneet yösijaa. Mutta Pikkarainen ei syystä tai toisesta halunnut ottaa mustalaisia yöksi. Mustalaiset olivat lähteneet pois ja sanoneet lähteissään: "No pijäthän sinä enemmän ylen mielistä vierasta ja kauvemman aikaa, kun meitä yhden yön", oli mustalainen sanonut lähtiessään. Pikkarainen ei ollut millänsäkään heidän sanoistaan. Huomispäivänä oli Lekki valjastanut hevosen lähteäkseen Värtsilästä jauhoja hakemaan.

Hän oli muuten lähtökunnossa mutta meni hakemaan rukkasia sisältä. Ka, mitä ihmettä, kun tulee ulos hevonen on riisuttu ja viety syöttinuoraan ja länget ja mäkivyö on poissa. Niitä aletaan hakemaan, mutta länkiä ja mäkivöitä ei löydy ollenkaan. Niin ne hävisivät, että kuukausien päästä löytyivät vasta saunan kiukaan ja seinän välistä. Sillä kertaa jäi sinä päivänä Pikkaraiselta Värtsilän matka. Toisen kerran kertoi mummo niinikään olleen Pikkaraisen lähtökunnossa johonkin reissuun.

Hänen piti mennä sitte käymälään niin Lekki oli sanonut että menishän sitä paskallen, mutta taashan se kantaa tupekset. leva oli ollut leipiä leipomassa ja hän oli sanonut että: "No paahhan ne tuppes tuohon seinään rakoon, niin mie katon mikä piru ne siitä viepi." Pikkarainen löi puukon seinän rakoon ja laittoi tupen ja vyön siihen puukon päälle ja läksi (huussiin). No, leva leipoo ja katsoo aina puukkoon päin, mutta hän räväyttikin välillä silmiään. Kuului rapsaus ja puukko ja tupekset olivat poissa. Puukon kärki oli jäänyt seinään. Tätä tupeksien, piipun ym. pienten tavaroiden kantelemista se on tehnyt aivan pitkin aikaa, niin kauan kun tämä Lekki eli.Tätä samaa kertonut isäni yhdessä äitinsä kanssa. - Tavarat kyllä juttua on Jaina löytyivät jonkun ajan kuluttua, olipa niinkin, että joskus löytyi samana päivänäkin."

Korpiselkä, 1936

SKS KRA. Sivonen, E. J. KT 139:8.