Papit paaraa (pahaa henkeä) ajamassa

" Tämä torppa on Lopella Salon kartanon maalla. Ja ennen siinä seitsemänsataa luvun alkupuolella asu torpassa Mikko-niminen isäntä. Sitten tuli eräänä iltana kerjäläinen taloon pyytäen olla yötä. Vaan tätä ei Mikko suonut, käski ukon pois, josta tämä kerjäläinen suuttu ja lupasi kostaa. Kun lähti pirtistä ulos niin ei kävelly, vaan meni kiiriten ja kohta kun ukko oli mennyt näkyvistä pois alko kuulua ulkona kova jytinä ja ryskinä, eikä Mikko voinut mitään eikä saanut enää unta. Sitten haettiin räätäli taloon tekemään vaatteita. Kun hän kuuli ryskeet ulkona niin meni ja huusi: "Mitä siellä jytäjät. Tuleppa sisään!"

Niin kohta tuli ovesta pirttiin kuin homisäkki, kaato räätälin pöytineen sekä lasten sängyt, jossa lapset istu. Sitten meni uunin päälle että uuni rusahti eikä näkynyt mitään. Mutta kun isäntä tuli sisälle ja telläsi kintaansa kuivamaan uunin päälle, niin kuinkas kävi? Kohta oli kintaat hiilien päällä ja sanat kuulu: "Mikko paistaa lahnaa." Ja kova nauru vielä uunin päältä. Sitten alko väki syömään. Mutta kuinkas kävi? Ruoka oli paljasta santaa. Tästä Mikko kovin suuttu, mutta minkäs voi. Ei tohtinut sanoo piruksikaan vaan nimitti paaraksi ja paara nauro uunin päällä. Sitten räätäli alko jutella paaran kanssa, kysy kuka tämä oli. Niin ääni vastasi uunin päältä: "Minä olen kolmentoista vanha likka." Sitten Mikko kysy: "Mitä saat palkkaa kun teet niin paljo pahaa?" Niin ääni vastasi uunin päältä: "Minä saan sielun." Tästä tuli talon väki hyvin araksi ja hakivat pappia ajamaan paaraa pois. Muuta kuinkas kävi?

Kun tuli seitsemän pappia, niin tämä paara suuttui kovasti ja heitti kohta uunin päältä puisen lautasen vasten tulijoita niin kovalla vauhrilla, että papit kohta hämmästy. Sitten piti yhren papeista ruveta nuhtelemaan paaraa, mutta tästäkös paara kovin suuttu ja alko: "Sinähän et kelpaa minulle neuvojaksi. Kyllä minä tunnen sinut alusta loppuusi eikä koko joukkosi kaikki olette suuria pahantekijöitä ja ryöväreitä, varkaita ja vääränvalatekijöitä, murhamiehiä ja vattanne palvelijoita. Paitsi yksi on, joka ei niin paljo ole pahaa tehny. Onhan hänkin joka pyhäaamu kun lähtee kirkkoon rasvannu saappaansa ja käyny rippikirkossa aina vatta täynään." Eikä papit voineet enää puhua paaralle mitään. Kostoksi lupasi paara purottaa Perunojaan sen papin, joka viimeiseksi jää kun menevät pois.

Tästä papit kovin peljästyivät ja ajoivat kaikki rinnan niin kovaa, että yhren papin hevoselta meni jalka poikki. Mutta paara oli kanssa saattamassa kun pappien näin kävi niin nauru kuulu, mikä vielä enempi pelkoo lisäsi. Sitten oli talon väellä muutama hetki hiljasta, luulivat päässeensä siitä kiusanhengestä, muuta eipä kauvan kun alko laulaa uunin päältä niinkun olisi ollut mielissään, vaan sanat ei olleet kovin selviä, oli puheessa vikaa."

Loppi, 1935

SKS KRA KRK 59:7