Isäntä ja piru

- Siellä Uukuniemellä kun ol piru sellanen ni se aina seuras isäntää.
Sit isäntä kun läksi heinää, niin piru läks matkaan. Se puheli vaan, mutta näkynyt ei mittään. Isäntä kun meni heinään pakkasella, niin se piru sano isännälle, jotta "Tuprautaks mie vähä lunta?". Isäntä sano, että "Elä kehtoo!". Piru sano, että "Anna mie vähäse tuprautan!". Isäntä sano, että "No tuprautahan pikkusen", niin se kun tuprautti, niin isäntä jäi hevosineen heinäkuormineen sinne lumen sisään. Mutta sit tuli pirulle niin kiire. Sanoi niin, että ”Nyt mie en jouda tässä olemaan yhtään”, että ”nyt mun pitää lähtii Sortavallaa. Siellä halvattua viejään kuolemaan!". Se meni Sortavalaan. Sen verran mie siitä Uukuniemem pirusta.

Saari, 1952

SKSÄ A 532 b