Maakuntalauluista tuli 1800-luvulla voimakkaita poliittisen taistelun välineitä ylioppilaille ja heidän kuoroilleen. Yleensä ylioppilaiden kulkueiden kärjessä kulki mieskuoro, joka lauloi marssitahtisia kappaleita. Kuorot järjestivät myös kiertueita maakuntaan. Maakuntalaulut kuuluivat niin nuorisoseurojen viralliseen ohjelmaan kuin iltamiin, ja niitä on käytetty koulujen laulunopetuksessa meidän aikaamme asti.

Ilmari Kianto (1874-1970) julkaisi lähes 60 teosta. Tunnetuimmat niistä ovat Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi. Monet aikalaiset tunsivat kuitenkin paremmin Kiannon boheemin yksityiselämän kuin hänen kirjallisen tuotantonsa.

Vanhin maakuntalaulumme on Savolaisten laulu, joka esitettiin ensi kertaa 1852. Tilaisuus oli Savokarjalaisen osakunnan erojaisjuhla: osakunnissa oli ilmennyt vaarallisiksi katsottavia kansallisia pyrkimyksiä, ja siksi ylioppilaiden virallinen yhteistoiminta oli päätetty järjestää tiedekunnittain. Savolaisten laulun oli sanoittanut August Ahlqvist-Oksanen ja säveltänyt Karl Collan. Sitä on pidetty eräänlaisena Maamme-laulun muunnelmana.

Kuuntele Savolaisten laulu:

	Sulje Savolaisten laulu säv. K. Collan san. A. Oksanen

Savolaisten laulun sanat antoivat mallin monelle muullekin maakuntalaululle. Sellainen on ennen muuta Ilmari Kiannon sanoittama ja Oskar Merikannon säveltämä Nälkämaan laulu, jossa ensin kuvataan maakunnan maisemaa ja sitten kerrotaan kansan kohtaamista vaikeuksista ja niiden voittamisesta. Pohjoisimman Suomen laulussa, Kymmenen virran maassa, ei niinkään julisteta taistelumieltä kuin tulevaisuudenuskoa.

Kirjallisuutta

Autio, Orvokki 1986: Pesärikko. Helsinki: WSOY.

Eskelinen, Unto 1997: Tavvoo savvoo. Savon kielen sanakirja. Helsinki: WSOY.

Eskola, Anton 2003: Identiteettiä iskostamassa – maakuntalaulut. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria 3, s. 68–69. Helsinki: Tammi.

Koski, Mauno 2002: Murteet muodissa. Teoksessa Äidinkielen merkitykset, s. 49–74. Toim. Ilona Herlin, Jyrki Kalliokoski, Lari Kotilainen ja Tiina Onikki-Rantajääskö. Helsinki: SKS.

Liksom, Rosa 1989: Tyhjän tien paratiisit. Helsinki: WSOY.

Linna, Väinö 1954: Tuntematon sotilas. Helsinki: WSOY.

Mäkinen, Kirsti 2007: Lollot ja kollot. Suomalaista naapurihuumoria. Helsinki: Otava.

Mantila, Harri 2004: Murre ja identiteetti. Virittäjä 2/2004, s. 322–346.

Mielikäinen, Aila 2005: Nimistön- ja sanastontutkimuksen rajamaastossa. Slangi, puhekieli ja murre epävirallisissa paikannimissä. Teoksessa Kaupungin nimet. Kymmenen kirjoitusta kaupunkinimistöstä, s. 26–55. Toim. Terhi Ainiala. Helsinki: SKS.

Nuolijärvi, Pirkko 1986: Kolmannen sukupolven kieli. Helsinkiin muuttaneiden suurten ikäluokkien eteläpohjalaisten ja pohjoissavolaisten kielellinen sopeutuminen. Helsinki: SKS.

Punttila, Matti 2001: Pilkettä silmäkulmaan. Helsinki: WSOY.