Sivu 3 / 4

Edellinen: Maakuntastereotypioita

Seuraava: Maakuntalaulut
Kaskuja ja köllejä

Kaskuissa korostetaan usein maakuntien asukkaisiin liittyviä kaavoittuneita käsityksiä: hämäläiset ovat hitaita, savolaiset eivät sano mitään suoraan, pohjalaiset ovat suuruudenhulluja. Savolaisista kerrotaan mm. seuraavia kaskuja:

Savolaisukko oli sairaana. Pappi pysähtyi miestä katsomaan ja kysyi:

– Mitenkäs se on niiden iäisyys- ja autuusajatusten laita?

– No nehän tok vuan liitelöövät ja laateloovat, selitti savolainen, välistä säkkeytyvät ja holloottavat ku hualeessa veessä iliman mittää hättee...

* * *

Savolainen talitiainen eksyi pääkaupunkiin ja istahti lehmuksen oksalle Kaivopuistossa. Paikallinen talitiainen istahti viereen ja tuumasi:

– Titityy.

Hetken hiljaisuuden jälkeen savolaistintti vastasi:

– Titipä hyvinnii tyy.

* * *

– Olemme ensikertalaisia paikkakunnalla. Voisiko vanhaisännältä kysyä lähintä uimarantaa?

– Voe tok kun kysyvä voep, lähempöö eli ettäesempöö, kukapa tiällä toe’eite kysymällä tuhmenis, ei veikkone. Että sen kun kyssyy vua.

– Tarkoituksemme on päästä uimaan, uimarannasta vain on kyse.

– Uiminehha’ o’ emä naatinto ja iha’ ilima intohimmoo. Minnäem muistam mitenkä ennem penskana ryplättii – ei niim pientä lätäköm puturoo, etteikö oes pakkaavuttu poloskuttelemmaa. Kelepoopa sitä näen kesäsenä poutapäevänä uijja lullitellakkii.

– Sanokaapa jo, mistä löytäisimme soveliaan uimarannan!

– Teijjä’ oes ehkä etittävä määttiijjä semmonej jonniv verran kostee elikkä vetinem paekka, se voes olla suhteellisesti kuivoo sovelijaampikii. No, lähellähän tässä ei semmosjta ou eikä ettäesemmistäkkää ou tähellistä tietoo, mutta kyselemällä seh hennoo suaha jostaev vielä selevillekkii...

* * *

Kölleillä tarkoitetaan kylien ja pitäjien pilkkanimiä, jotka ovat kukoistaneet perinteisen maalaiskylän kiinteässä yhteisössä. Nyt köllit ovat osittain jo kadonnutta kansanperinnettä, mutta yhä edelleen niitä voi tavata esimerkiksi matkailumainoksissa tai urheiluseurojen nimissä: Liedon Parma, Nousiaisten Sudet ja Sibbo Vargarna. Paattisten varekset ja Sauvon hakkiset ovat päässeet kunnan vaakunaan, ja Hämeenkyrössä Sarvipäiden ritarikunta lyö ritareita juhlallisin menoin.

Kölleillä on ärsytetty naapureita markkinoilla, kirkolla ja kylätappeluissa. Esimerkkejä:

”Laihialaanen itköö hauralla kun pitää haurata rumhin nahkoonensa.”

”Ollaan Rääkkylästä puukirkon poikii.”

”Lemiläisii ykstoistas käsky: ei sinun pidä hätäilemän.”

Kuuluisia ovat seuraavat köllit: Huittisten hullut, Liedon parmat, Pöytyän pöllöt, Loimaan lollot, Paavolan pakanat, Kiteen kirkonpolttajat, Muolaan hölmöt, Tuusniemen oikeat immeiset, Orimattilan onnettomat, Porin pirut, Rääkkylän rustokorvat, Kuortaneen nokiottat, Maarian vaivaiset, Sysmän keltamahat, Hollolan holosuut, Pieksämäen piimäpuntarit, Kokemäen komeat, Multian keltiäiset ja Euran ylpeät.

Seuraava