Kieli ja identiteetti

"Onni on oppimista – oppiminen on kärsimistä.” J. W. Snellmanin omakätisesti kirjoittamaa mietelmää on myyty jäljennöksenä hyväntekeväisyysiltamissa. Ajatuksen taustalla ovat Snellmanin ihanteet: elinikäinen oppiminen, koulutuksen uudistaminen ja vapaaehtoinen opiskelu ilman pakkoa. Itsekin hän opetteli vaimonsa kuoleman jälkeen soittamaan pianoa, jotta voisi säestää viiden lapsensa laulua.

Kun Johan Wilhelm Snellman (1806–1881) palasi Saksaan tekemältään opintomatkalta 1842, hänellä oli poliittisesti niin arveluttava maine, ettei hän saanut virkaa yliopistosta. Hän siirtyi Kuopion yläalkeiskoulun rehtoriksi. Hän alkoi julkaista ruotsinkielistä Saima-lehteä (suom. Saimaa), joka käsitteli pistävällä tavalla yhteiskunnan ongelmia. Tiukan sensuurin oloissa lehti oli niin radikaali, että se jouduttiin lakkauttamaan 1846.

Vuosi 1855 merkitsi käännekohtaa Snellmanin uralla. Silloin Aleksanteri II:sta tuli Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas ja Snellman nimitettiin yliopiston professoriksi. Laaja valtiollisten ja taloudellisten asioiden tuntemus toi Snellmanille senaattorin viran 1863. Hänen poliittisen uransa tärkeimpiä saavutuksia olivat vuoden 1863 kielireskripti ja vuoden 1865 rahauudistus. Lisää Snellmanista Kansallisbiografiassa.