Kieli ja identiteetti

”Helsinki 29.5.1835

Velikulta Veikkoseni

Paljon kiitoksia viimeisestä, tämän kuun 8tena p. lähetetystä, kirjastasi! Se oli minulle niin huvittava ja rattoisa (eli miten mä sanoisin sen sanan, jolle ei Ruotsinkaan kielessä ole oikeen sopivaa sanaa, nimittäin intressant), ett’en voi niin sanoa. Meille on täällä varsin suuri ilo, että Sinä aina kokoilet Runoja, enemmin ja enemmin, sillä me arvelemme niin, että, jos ei Kirjallisuuden Seura mitään muuta toimittaisikaan kuin Sinulta koottuin Runoin pränttäämisen, niin se kuitenkin on tehnyt sangen suuren, ja jälkeisiltä kiitettävän työn vaikka Seuran ansio on aivan vähän Sinun ansiosi suhteen, joka niitä olet koonnut ja järjestykseen pannut ja niistä paljon vaivaa nähnyt. – –”

Carl Niclas Keckman (1793–1838) pohtii kirjeessään Elias Lönnrotille, miten hän suomentaisi sanan intressant; nykykieleen vakiintunut sana mielenkiintoinen esiintyy sanakirjassa ensimmäisen kerran vasta 30 vuotta kirjeen kirjoittamisen jälkeen, vuonna 1865. Silloin samaa merkitsevinä sanoina mainitaan mm. halunperäinen, halunmukainen, mielenmahtava ja mielihaluinen. Keckmanin ehdottama sana huvittava on vakiintunut toiseen merkitykseen, mutta viron kielen huvitav merkitsee juuri mielenkiintoista.

Varsinkin 1800-luvun alkupuoliskolla suomen kielen kehittäjät pohtivat usein kirjeenvaihdossaan, mikä olisi sopiva suomenkielinen vastine jollekin ilmaukselle: suomen kielestä puuttui sanoja ajatusten täsmälliseen ilmaisuun. Kirjeen alussa Keckman kiittää saamastaan kirjasta. Sanan merkitys on kuitenkin ’kirje’, mutta tämä uudissanana luotiin kieleen vasta 1844.

C. N. Keckman oli aikansa parhaita suomen kielen osaajia. Vuosina 1822 ja 1823 hän toimi Turun Wiikko-Sanomien toimittajana, ja tässä työssä hänen kielitaitonsa kehittyi edelleen. Koska suomen kielen sanasto oli vielä kovin puutteellista, hän ryhtyi laatimaan uutta suomen kielen sanakirjaa. Suurtyö jäi kesken, mutta sanalistat rikastuttivat Elias Lönnrotin ja hänen avustajiensa vuonna 1880 ilmestynyttä sanakirjaa.

Keckman nimitettiin Keisarillisen Aleksanterin Akatemian ensimmäiseksi suomen kielen lehtoriksi vuonna 1829. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamiskokous pidettiin hänen kodissaan, ja pian hänestä tuli Seuran sihteeri. Tässä tehtävässä hän toimitti painosta 1835 ilmestyneen Kalevalan. Myös Seuran ensimmäinen julkaisu, sveitsiläisen Heinrich Zchokken kansankirja Kultala on Keckmanin suomentama.