Kieli ja identiteetti

Vuonna 1840 yliopisto valmistautui 200-vuotisjuhliinsa. Sen kunniaksi se kustansi tuoreen suomen kielen lehtorinsa C. A. Gottlundin teoksen Runola. Ennen sitä Gottlund oli ollut vielä jokseenkin hyvässä maineessa, mutta Runolan jälkeen alkoi hänen julkisen maineensa syöksykierre.

Gottlundin tavoitteena oli ollut Runolalla syrjäyttää Kalevala. Pienessä eepoksessaan hän loi suomalaisen vastineen skandinaavien Valhallalle ja juutalaisten paratiisille; Runola on jumalten asuinsija. Teoksessa seikkailevat mm. Skaldi-profeetta, Runolan isäntä Runamoinen sekä feminiiniset jumaluudet Toivotar, Onnetar ja Tiijotar. Teos on nykykatsannossa rehevää kieltä, mutta aikalaisten silmissä se oli monin paikoin rivo teos.

Ennen Runolan ilmestymistä Carl Axel Gottlund (1796–1875) oli ehtinyt saada jo paljon aikaan. Kiistatta tärkeisiin saavutuksiin kuuluvat Otawa-niminen lukemisto (1828 ja 1831), jossa oli mm. Magnus von Wrightin piirroksia, sekä tutkimusmatkat Keski-Skandinavian metsäsuomalaisten pariin 1817–1821. Hän oli myös kerännyt kotipitäjässään Juvalla 1815–1816 kansanperinnettä laajan valikoiman.

Gottlund ei kyennyt ottamaan vastaan kritiikkiä eikä myöskään taipumaan auktoriteetin alle. Hänen hyvätkin hankkeensa kaatuivat yleensä siihen, ettei hän pystynyt yhteistyöhön. Hänet muistetaan ennen muuta järkkymättömistä näkemyksistä ns. murteiden taistelun yhteydessä. Omana aikanaan Gottlund ymmärrettiin väärin, mutta nykyään varsinkin Ruotsissa fennistit (suomen kielen tutkijat) arvostavat hänen elämäntyönsä korkealle.