Kieli ja identiteetti

Jo 1900-luvun alussa oppikouluista tuli yliopistoon enemmän suomen- kuin ruotsinkielisiä ylioppilaita, mutta yliopiston opettajien piirissä pääkielen muuttuminen oli hitaampaa. Tämän vuoksi kielitaistelu yltyi ajoittain voimakkaaksi. Tilanne kärjistyi 1930-luvulla, kun Akateeminen Karjala-Seura provosoi kieliriitaa ja vaati Helsingin yliopiston täydellistä suomenkielistämistä.

Ruotsalaisuuden päivänä, 6. marraskuuta 1932 ”kansalliset piirit” halusivat nostaa Kustaa II Adolfin rinnalle hakkapeliittojen muiston: merkkipäivänä haluttiin korostaa suomalaisuuden historiallista merkitystä, ei vain vahvistaa Suomen ja Ruotsin siteitä. Iskulauseeksi tuli ”Hakkaa päälle! Yliopisto kansalliseksi! Suomi suomalaiseksi!” Seuraavina vuosina Hakkaa päälle -kehotus sai Svenska Dagenin päivänä konkreettista sisältöä, kun Helsingissä koululaiset ja ylioppilaat osallistuivat katutappeluihin.

Kevät 1933 merkitsi jyrkkenevää kautta suomalaisuustaistelussa. Ylioppilaat järjestivät vihellyskonsertteja mm. siksi, että opetusministeriö suunnitteli ruotsinkielisen Helsingin Korkeakoulun perustamista. Tarkoitus oli sen jälkeen suomenkielistää yliopisto kokonaan, mutta suomalaisuusaatteen ajajat eivät olisi sallineet ollenkaan valtion järjestämää ruotsinkielistä korkeakouluopetusta. Niinpä ylioppilaat marssivat kulkueena Snellmanin patsaalle; monet olivat pukeutuneet lapuanliikkeen asuun, mustaan puseroon ja siniseen kravattiin. Vielä saman vuoden syksyllä noin 1 500 ylioppilasta piti vihellyskonserttia opetusministeri Mantereen asunnon edustalla ja lauloi tunnuslauluaan Nouse, riennä suomen kieli.

Kuuntele Nouse, riennä suomen kieli:

	Sulje Nouse, riennä suomen kieli (Suomen valta) säv. J. Haydn san. A. Oksanen

Yliopiston avajaisissa oli ollut tapana, että rehtori puhui syyskauden avajaisissa suomeksi, kevätkauden avajaisissa ruotsiksi. Suomenmielisten mukaan ruotsinkielisiä puheita ei kuitenkaan tarvittu. Niinpä kevätlukukauden 1934 avajaisissa suuri osa juhlasalin yleisöä nousi seisomaan rehtorin aloittaessa puhettaan ruotsiksi ja aloitti laulun Nouse, riennä suomen kieli. Laulun päätyttyä ylioppilaat poistuivat salista. Vielä vuoden 1935 alussa suomenmieliset ylioppilaat järjestivät opintolakon ja mielenosoitusmarssin.

Myös koulunuoriso innostui 1920- ja 1930-luvuilla aitosuomalaisuudesta. Kouluissa järjestettiin heimojuhlia ja aatteen hyväksi myytiin merkkejä. Ylioppilaslyyran koko paljasti aatteen.

	Sulje Hyvin pieni lyyra ylioppilaslakissa oli merkki aitosuomalaisuudesta. Edelleen ylioppilaslakin lyyra saattaa kertoa opiskelijan äidinkielestä tai suhtautumisesta kielikysymykseen: suomenkielisten lyyra on pienempi kuin ruotsinkielisten, ja aitosuomalaisten lyyra on kaikkein pienin.

Suomalaisuusliikkeen radikalisoituminen huolestutti hallitusta, sillä se heikensi Suomen arvostusta Skandinaviassa, jota poliittisesti oltiin lähestymässä. Kieliriita ei myöskään sopinut aikaan, jolloin Suomen oli ajateltava puolustusvalmiuttaan. Kesällä 1937 vahvistettiin yliopistolaki, jonka mukaan ruotsinkielinen opetus säilyi Helsingin yliopistossa, vaikka se pääosaltaan muutettiin suomenkieliseksi. Vuoden 1938 lopussa jätetty kansalaisadressi puhtaasti suomenkielisen yliopiston puolesta ei tuottanut tulosta; kieliriita jäi muuttuneen suurpoliittisen tilanteen varjoon.