Kieli ja identiteetti

Lestadiolainen liike on yksi Suomen kirkon herätysliikkeistä. Liikkeeseen kuuluvat vanhoillislestadiolaiset nuoret voivat käyttää esimerkiksi seuraavia nimityksiä tai fraaseja

• oman herätysliikkeensä seuroista: firman tapahtumat, harkat, rytinät, sebelit, sempalot, sepet, seurapiirit, seurapiiritapahtuma tai söröt.
• ei-vanhoillislestadiolaisista: armosta osaton, AO, bakana, ei firmassa, ei-meke, epälesta, heikäläinen, kieltäjä, kirkkouskovainen, l-negatiivinen tai maailman kansalainen.
• yhteisöön kuulumisesta: Ootko kirjoilla? Ootko messissä? Ootko Päivämiehen tilaaja? Tunnetko sää Mantereen Juhan? (muunnos tervehdyksestä Jumalan terve).

Koska herätysliikkeeseen kuuluvat nuoret tuntevat hyvin Raamattua, monet ilmaisut siirtyvät Raamatusta uuteen käyttöön joko sellaisinaan tai muunneltuina:

• Olenko minä veljeni vartija? (pikkuveljeä hoidettaessa)
• Ei ihminen elä ainoastaan leivästä – myös viinereitä tarvitaan.
• Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään. (kaivatessa kumppania)
• Ottakaa ja syökää. (tarjottaessa vieraille)
• Uskovaisille kaikki on yhteistä. (esimerkiksi kun syödään toisten eväät)