Kieli ja identiteetti

Eri maissa maan virallisten kielten nimitykset vaihtelevat sen mukaan, millainen merkitys kielen kirjallisen käytön kehityksellä ja aseman vakiintuneisuudella on. Ranskassa puhutaan tasavallan kielestä, Norjassa maan kielestä, Baltian maissa valtionkielestä ja monissa muissa maissa virallisesta kielestä. Suomen uudessa kielilaissa puhutaan kansalliskielistä. Se kertoo siitä, että kieli ymmärretään Suomessa kansakunnan syvimmän olemuksen ja identiteetin kiteytymäksi.

Ennen autonomian aikaa suomen kieltä oli käytetty lähinnä lakiteksteissä ja uskonnon kielenä. 1800-luvun aikana suomi tuli vähitellen kaikkien elämänalojen kieleksi; kansan valtaosa saattoi lopulta käydä koulua, seurata tiedotusvälineitä ja vaikuttaa omiin asioihinsa yhteiskunnassa omalla äidinkielellään. Ainoastaan tämän kielellisen demokratisoitumisen tulosta on voinut olla itsenäinen Suomen valtio.

Kieleen on koodautunut sekä fyysinen että henkinen elinympäristö, esimerkiksi ilmasto, maasto, historia ja kirjallisuus. Siksi on melko mahdotonta kääntää muille kielille sellaisia suomen kielen ilmauksia kuin keli, tarjeta, impivaaralaisuus, routavuodet tai savolainen lupsakkuus.

Kirjallisuutta

Hakulinen, Lauri 1979: Suomen kielen rakenne ja kehitys. Neljäs, korjattu ja lisätty painos. Helsinki: Otava.

Hiidenmaa, Pirjo 2003: Suomen kieli – who cares? Helsinki: Otava.

Hyyppä, Saara 2005: Kieltä kuviin, kuvia kieleen. Teoksessa Suom. huom., s. 115–131. Toim. Kristiina Rikman. Helsinki: WSOY.

Lehtonen, Heini (tulossa): Maahanmuuttajanuorten monet kielet. Teoksessa Nuoret kielikuvassa. Kouluikäisten kieli 2000-luvulla. Toim. Sara Routarinne ja Tuula Uusi-Hallila. Helsinki: SKS.

Leino, Pentti 2002: Minä asun tässä kielessä. Teoksessa Pentti Leino: Mittoja, muotoja, merkityksiä. Toim. Liisa Tainio, Aki Ontermaa, Tapani Kelomäki ja Minna Jaakola, s. 11–21. Helsinki: SKS.

Leino-Kaukiainen, Pirkko 1988: Kasvava sanomalehdistö sensuurin kahleissa 1890–1905. Teoksessa Suomen lehdistön historia 1. Sanomalehdistön vaiheet vuoteen 1905, s. 421–629. Kuopio: Kustannuskiila.

Lindqvist, Martti 2003: Ole hyvä. Helsinki: Otava.

Lipponen, Ulla 2005: Kilon toinen poliisi. Helsinki: SKS.

Mantila, Harri 2003: Äidinkieli, kansalliskieli ja lingua franca. Teoksessa Kotimaana suomen kieli. Näkökulmia suomen kielen säilymiseen ja kehittymiseen ulkomailla, s. 9­­–13. Toim. Maila Eichhorn ja Anne Helttunen. Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto.

Mantila, Harri 2005b: Suomi kansalliskielenä. Teoksessa Marjut Johansson ja Riitta Pyykkö (toim.): Monikielinen Eurooppa – kielipolitiikkaa ja käytäntöä. Helsinki: Gaudeamus.

Pulkkinen, Tuija 1999: Kielen ja mielen ykseys. 1800-luvun suomalaisen nationalismin erityispiirteistä ja perinnöstä poliittisessa ajattelussa. Teoksessa Suomi – outo pohjoinen maa? Näkökulmia Euroopan äären historiaan ja kulttuuriin, s. 118–137. Toim. Tuomas M. S. Lehtonen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Punttila, Matti 2001: Pilkettä silmäkulmaan. Helsinki: WSOY.

Rahikainen, Agneta 2004: Johan Ludvig ja Fredrika Runeberg. Kuvaelämäkerta. Suom. Oili Suominen. Helsinki: SKS.

Saarikoski, Pentti 1986: Suomen kieli. Suom. Caj Westerberg. Suomen Kuvalehti 36/1986. Ilmestynyt alun perin ruotsiksi teoksessa Berner, Mia 1985: PS: anteckninar från ett sorgeår. Stockholm: Rabén & Sjögren.