Aivan tavallisetkin sanat muuttuvat merkityksellisiksi, jos tiedämme, miten kieli on elänyt ja elää kulttuurin muutosten mukana. Näin äidinkielessä tunne ja tieto yhdistyvät. Nykyisessä suomen kielessämme on esimerkiksi runsaasti kielikuvia, jotka muistuttavat pitkästä agraarikulttuurin, maatalouskulttuurin ajasta. Jos opettaja syyttää oppilasta jostakin ja tämä toteaa, että opettaja haukkuu väärää puuta, tämänkin ilmauksen taustalla on metsästyskulttuurin ilmiö: Pystykorva on seurannut oravan hajujälkiä puuhun ja on alkanut haukkua puuta. Orava on kuitenkin ehtinyt hypätä koiran huomaamatta toiseen puuhun, ja näin koira haukkuu väärää puuta.
Moni muukin ilmaus saa sisältöä, jos tuntee sen taustan:
- Kun pääsemme pälkähästä, pääsemme pulasta. Mutta mitä päläs ja pula ovat alkuaan tarkoittaneet?
- Pääoma tarkoittaa nykykielessä omaisuutta, kapitaalia. Kun Lönnrot otti sen tähän käyttöön, sana tunnettiin jo kansankielessä, mutta missä merkityksessä?
- Myös ylimalkaan on saanut kuvallisen merkityksensä konkreettisesta, rakentamiseen liittyvästä ilmaisusta. Mistä on kysymys?
- Riittävätkö rahkeet on tuttu ilmaus, mutta mikä on rahje?
|
|||
Koska ihminen ymmärtää äidinkielensä vivahteita ja sanojen monimerkityksisyyttä eri tavalla kuin vieraan kielen, hänen on mahdollista leikkiä kielellä. Näin tehdään Aku Ankassa, jota ei vain käännetä vaan jota kirjoitetaan suomeksi.
- Osuvia nimiä voi saada aikaan pilkkomalla sanoja: psykologi, Tri Ali Tajunta, pankkiiri V. A. Kavara ja taikuri Lui-Hu.
- Julkisuuden henkilöiden nimet voidaan suomentaa seuraavasti: Olli Kivi (Oliver Stone), Taavi Kupariketo (David Copperfield) ja Jonni Possukinkku (John Grisham). Myös kirjoitus- ja äänneasulla voidaan leikitellä: Suu-Pertti (Schubert) ja Atte N. Pörö (David Attenborough).
- Henkilöhahmojen ominaisuudet kuvastuvat esimerkiksi nimistä Aatu Ahnaanpää, Terho Tosirotta ja Henrik von Snobelius III.
|
|||