Kieli ja identiteetti

Kaupungeissa on runsaasti paikannimiä, joihin sopivat slangin tuntomerkit. Stadin slangiin on jo 1800-luvun lopussa kuulunut Espis ’Esplanadi’, joka sai 1900-luvun alussa rinnalleen muodon Espa. 1970-luvun nimi on Manhattan ’Merihaka’, ja 1990-luvulta tunnetaan Maltsu ’Malmi, Malminkartano’.

Slangimaisen puhekielen mukana slangipaikannimet ovat levinneet epävirallisessa käytössä muihinkin kaupunkeihin ja myös maaseudulle. Esimerkkejä slanginimien äänteellisistä muutoksista eri puolilla Suomea ovat Belsebubi ’Myllypub’, Pöllöilyhalli ’Palloiluhalli’, Sukkajoki ’Soukanojoen asuinalue’ ja Lateksi tai Landeksi ’vaatekauppa Lindex’.

Paikka voi saada uuden nimen vaikkapa jonkin ominaisuuden, henkilön, tapahtuman tai sijainnin perusteella. Tällaisia ovat Seinäjoen nuorten käyttämät Flyygelitalo ’Seinäjoen kaupungintalo’ (nimi perustuu rakennuksen ulkonäköön) ja Peltokauppa ’Citymarket’ (sijainti). Kankaanpäässä on keksitty metaforisia nimiä: Nakkikukkula ’Makkaramäen kaupunginosa’, Maitopurkit ’Soikanpuiston kerrostalot’ (ulkonäkö), Syöpämonttu ’yläasteen oppilaiden tupakkapaikka’ ja Reppuränni ’koululaisten reitille osuva alikulkutunneli’.

	Sulje Pirkkalassa Toivion asutusalue on saanut runsaasti epävirallisia paikannimiä. Kielteisiä ilmauksia ovat Nälkälaakso, Ryysyranta, Ikiroudanmaa, Siperia, Tölviö, Käpykylä, Syrjäkylä, Tumppukylä ja Jumalanselkäys. Samalle alueelle merkitykseltään myönteisiä nimiä ovat Kultakaupunki, Kultamaa ja Wonderland. Nimien kahtalaisuus selittynee siitä, että Toivion asuinalue on monin tavoin ihanteellinen paikka, mutta toisaalta se sijaitsee kaukana ja huonojen yhteyksien päässä.

Kirjallisuutta

Garam, Sami 2003: Sami Garam heittää kehiin Allu Stemun Seittemän broidii. Helsinki: WSOY.

Hotakainen, Kari 2001: Suomen esi-isät värikuvina. Teoksessa Näytän hyvältä ilman paitaa. Neljäs painos. Helsinki: WSOY.

Ilosanoma. Älkää pelätkö. WSOY 1999.

Lauerma, Petri 2004: Aluemurre vai murteiden yhdistelmä? Keskustelu kirjakielen perustasta 1800-luvun alkupuolella. Teoksessa Yhteistä kieltä tekemässä. Näkökulmia suomen kirjakielen kehitykseen 1800-luvulla. Helsinki: SKS.

Majamaa, Raija 1990 (toim.): Elias Lönnrot. Valitut teokset 1. Kirjeet. Helsinki: SKS.

Mantila, Harri 2004: Murre ja identiteetti. Virittäjä 2/2004, s. 322–346.

Pääkkönen, Irmeli 1998 (toim.): Vaka veli veikkoseni. C. N. Keckmanin kirjeitä 1812–1838. Helsinki: SKS.

Paunonen, Heikki 1992: Kielettären koulijat. Teoksessa Yhteiskunta muuttuu – kieli muuttuu. Nykysuomen Seuran 10-vuotisjuhlakirja. Toim. Valma Yli-Vakkuri, Maija Länsimäki ja Aarre Nyman, s. 150–175. Helsinki: WSOY.

Paunonen, Heikki 2000: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja. Helsinki: WSOY.

Sirén, Hanna 2005: Nähdäänkö Nälkälaaksossa vai Jurrilassa? Asenteet ja huumori pirkkalalaisten nuorten epävirallisissa paikannimissä. Teoksessa Kaupungin nimet. Kymmenen kirjoitusta kaupunkinimistöstä, s. 110–125. Toim. Terhi Ainiala. Helsinki: SKS.

Vimma, Tuomas 2004: Helsinki 12. Helsinki: Otava.