| Vaka vanha Väinämöinen,
|
| laulaja iän-ikuinen,
|
| sormiansa suorittavi,
|
| peukaloitansa pesevi.
|
| Istuiksen ilokivelle,
|
| laulupaaelle paneikse
|
| hope'iselle mäelle,
|
| kultaiselle kunnahalle.
|
|
|
| Otti soiton sormillensa,
|
| 10 | käänti käyrän polvillensa,
|
| kantelen kätensä alle.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tulkohonpa kuulemahan,
|
| ku ei liene ennen kuullut
|
| iloa ikirunojen,
|
| kajahusta kanteloisen!"
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| alkoi soittoa somasti
|
| hauinruotaista romua,
|
| 20 | kalanluista kanteletta.
|
| Sormet nousi notkeasti,
|
| peukalo ylös keveni.
|
|
|
| Jo kävi ilo ilolle,
|
| riemu riemulle remahti,
|
| tuntui soitto soitannalle,
|
| laulu laululle tehosi.
|
| Helähteli hauin hammas,
|
| kalan pursto purkaeli,
|
| ulvosi upehen jouhet,
|
| 30 | jouhet ratsun raikkahuivat.
|
|
|
| Soitti vanha Väinämöinen.
|
| Ei ollut sitä metsässä
|
| jalan neljän juoksevata,
|
| koivin koikkelehtavata,
|
| ku ei tullut kuulemahan,
|
| iloa imehtimähän.
|
|
|
| Oravat ojentelihe
|
| lehväseltä lehväselle;
|
| tuohon kärpät kääntelihe,
|
| 40 | aioillen asettelihe.
|
| Hirvet hyppi kankahilla,
|
| ilvekset piti iloa.
|
|
|
| Heräsi susiki suolta,
|
| nousi karhu kankahalta
|
| petäjäisestä pesästä,
|
| kutiskosta kuusisesta.
|
| Susi juoksi suuret matkat,
|
| karhu kankahat samosi;
|
| viimein aiallen asettui,
|
| 50 | veräjälle vieretäikse:
|
| aita kaatui kalliolle,
|
| veräjä aholle vieri.
|
| Siitä kuusehen kuvahti,
|
| petäjähän pyörähytti
|
| soitantoa kuulemahan,
|
| iloa imehtimähän.
|
|
|
| Tapiolan tarkka ukko,
|
| itse Metsolan isäntä,
|
| ja kaikki Tapion kansa,
|
| 60 | sekä piiat jotta poiat,
|
| kulki vuoren kukkulalle
|
| soittoa tajuamahan.
|
| Itseki metsän emäntä,
|
| Tapiolan tarkka vaimo,
|
| sinisukkahan siroikse,
|
| punapaulahan paneikse;
|
| loihe koivun konkelolle,
|
| lepän lengolle levahti
|
| kanteloista kuulemahan,
|
| 70 | soittoa tajuamahan.
|
|
|
| Mi oli ilman lintujaki,
|
| kahen siiven sirkovia,
|
| ne tulivat tuiskutellen,
|
| kiiätellen kiirehtivät
|
| kunnioa kuulemahan,
|
| iloa imehtimähän.
|
|
|
| Kokko kun kotona kuuli
|
| sen sorean Suomen soiton,
|
| heitti pentunsa pesähän;
|
| 80 | itse loihe lentämähän
|
| soittohon sulan urohon,
|
| Väinämöisen vääntelöhön.
|
|
|
| Korkealta kokko lenti,
|
| halki pilvien havukka,
|
| allit aalloilta syviltä,
|
| joutsenet sulilta soilta.
|
| Pieniäki peiposia,
|
| lintuja livertäviä,
|
| sirkkuja satalukuisin,
|
| 90 | leivoja liki tuhatta
|
| ilmassa ihastelivat,
|
| hartioilla haastelivat,
|
| tehessä isän iloa,
|
| soitellessa Väinämöisen.
|
|
|
| Itse ilman luonnottaret,
|
| ilman impyet ihanat,
|
| iloa imehtelivät,
|
| kanteloista kuuntelivat;
|
| mikä ilman vempelellä,
|
| 100 | taivon kaarella kajotti,
|
| mikä pienen pilven päällä,
|
| rusoreunalla rehotti.
|
|
|
| Tuo Kuutar, korea impi,
|
| neiti Päivätär pätevä
|
| pitelivät pirtojansa,
|
| niisiänsä nostelivat,
|
| kultakangasta kutoivat,
|
| hope'ista helskyttivät
|
| äärellä punaisen pilven,
|
| 110 | pitkän kaaren kannikalla.
|
|
|
| Kunpa saivat kuullaksensa
|
| tuon sorean soiton äänen,
|
| jo pääsi piosta pirta,
|
| suistui sukkula käestä,
|
| katkesihe kultarihmat,
|
| helkähti hopeaniiet.
|
|
|
| Ei sitä oloista ollut,
|
| ei ollut ve'essäkänä
|
| evän kuuen kulkevata,
|
| 120 | kalaparvea parasta,
|
| ku ei tullut kuulemahan,
|
| iloa imehtimähän.
|
|
|
| Uipi hauit hangotellen,
|
| ve'en koirat vengotellen,
|
| lohet luo'oilta samosi,
|
| siikaset syväntehiltä.
|
| Säret pienet, ahvenetki,
|
| mujehetki, muut kalatki
|
| rinnoin ruokohon ajaikse,
|
| 130 | rantahan rakenteleikse
|
| virttä Väinön kuulemahan,
|
| soittoa tajuamahan.
|
|
|
| Ahto, aaltojen kuningas,
|
| ve'en ukko ruohoparta,
|
| ve'en kalvolle veäikse,
|
| luikahaikse lumpehelle;
|
| siinä kuunteli iloa.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "En ole mointa ennen kuullut
|
| 140 | sinä ilmoisna ikänä,
|
| soitantoa Väinämöisen,
|
| iloa ikirunojan!"
|
|
|
| Sisarekset sotkottaret,
|
| rannan ruokoiset kälykset,
|
| hiipoivat hivuksiansa,
|
| hapsiansa harjasivat
|
| harjalla hopeapäällä,
|
| sukimella kultaisella.
|
| Saivat kuulla äänen ouon,
|
| 150 | tuon on soitannan sorean:
|
| sulkahti suka vetehen,
|
| haihtui harja lainehesen.
|
| Jäi hivukset hiipomatta,
|
| tukat kesken suorimatta.
|
|
|
| Itseki ve'en emäntä,
|
| ve'en eukko ruokorinta,
|
| jopa nousevi merestä
|
| ja lapaikse lainehesta;
|
| ruokorintahan rivahti,
|
| 160 | väännäikse vesikarille
|
| tuota ääntä kuulemahan,
|
| soitantoa Väinämöisen,
|
| kun oli ääni kummanlainen,
|
| soitanto ylen sorea.
|
| Se siihen sike'in nukkui,
|
| vaipui maata vatsallehen
|
| kirjavan kiven selälle,
|
| paaen paksun pallealle.
|
|
|
|
|
| Siinä vanha Väinämöinen
|
| 170 | soitti päivän, soitti toisen.
|
| Ei ollut sitä urosta
|
| eikä miestä urheata,
|
| ollut ei miestä eikä naista
|
| eikä kassan kantajata,
|
| kellen ei itkuksi käynyt,
|
| kenen syäntä ei sulannut.
|
| Itki nuoret, itki vanhat,
|
| itki miehet naimattomat,
|
| itki nainehet urohot,
|
| 180 | itki pojat puol'-ikäiset,
|
| sekä pojat jotta neiet,
|
| jotta pienet piikasetki,
|
| kun oli ääni kummanlainen,
|
| ukon soitanto suloinen.
|
|
|
| Itsensäki Väinämöisen
|
| kyynel vieri kyykähteli.
|
| Tippui tilkat silmistänsä,
|
| vierivät vesipisarat,
|
| karkeammat karpaloita,
|
| 190 | herkeämmät hernehiä,
|
| pyöreämmät pyyn munia,
|
| päreämmät päitä pääskyn.
|
|
|
| Ve'et vieri silmästänsä,
|
| toiset toisesta noruvi.
|
| Putosivat poskipäille,
|
| kaunihille kasvoillensa,
|
| kaunihilta kasvoiltansa
|
| leve'ille leuoillensa,
|
| leve'iltä leuoiltansa
|
| 200 | rehe'ille rinnoillensa,
|
| rehe'iltä rinnoiltansa
|
| päteville polvillensa,
|
| päteviltä polviltansa
|
| jalkapöyille jaloille,
|
| jalkapöyiltä jaloilta
|
| maahan alle jalkojensa
|
| läpi viien villavaipan,
|
| kautta kuuen kultavyönsä,
|
| seitsemän sinihamosen,
|
| 210 | sarkakauhtanan kaheksan.
|
|
|
| Vierivät vesipisarat
|
| luota vanhan Väinämöisen
|
| rannalle meren sinisen,
|
| rannalta meren sinisen
|
| alle selvien vesien,
|
| päälle mustien murien.
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Onko tässä nuorisossa,
|
| 220 | nuorisossa kaunoisessa,
|
| tässä suuressa su'ussa,
|
| isossa isän alassa
|
| kyyneleni poimijata
|
| alta selvien vesien?"
|
|
|
| Nuoret tuossa noin sanovi
|
| sekä vanhat vastoavi:
|
| "Ei ole tässä nuorisossa,
|
| nuorisossa kaunoisessa,
|
| tässä suuressa su'ussa,
|
| 230 | isossa isän alassa
|
| kyynelesi poimijata
|
| alta selvien vesien."
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen,
|
| itse virkki, noin nimesi:
|
| "Kenpä toisi kyyneleni,
|
| poimisi vesipisarat
|
| alta selvien vesien,
|
| saisi multa sulkaturkin."
|
|
|
| Tuli korppi koikotellen.
|
| 240 | Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Käyös, korppi, kyyneleni
|
| alta selvien vesien!
|
| Annan sulle sulkaturkin."
|
| Eipä korppi saanutkana.
|
|
|
| Kuuli tuon sininen sotka,
|
| niin tuli sininen sotka.
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Use'in, sininen sotka,
|
| suullasi sukelteleihet,
|
| 250 | ve'essä vilotteleihet:
|
| käypä, poimi kyyneleni
|
| alta selvien vesien!
|
| Saat sinä parahan palkan:
|
| annan sulle sulkaturkin."
|
|
|
| Kävi sotka poimimahan
|
| Väinämöisen kyyneleitä
|
| alta selvien vesien,
|
| päältä mustien murien.
|
| Poimi kyynelet merestä,
|
| 260 | kantoi Väinölle kätehen:
jo oli muiksi muuttunehet,
|
| kasvanehet kaunoisiksi,
|
| helmiksi heristynehet,
|
| simpsukoiksi siintynehet,
|
| kuningasten kunnioiksi,
|
| valtojen iki-iloiksi. |